Cityplex pähkinänkuoressa

Minulla on aina ollut kolme pysyvää kiinnostuksen kohdetta – avaruus, teknologia ja tulevaisuus. Ei siis ole mikään ihme, että suurin osa kirjoittamistani tarinoista voidaan lukea scifiksi. Yhdeksi scifi-tarinoiden näyttämöksi olen hahmotellut 100-200 vuoden päähän sijoitettua lähitulevaisuusskenaariota, jota kutsun Cityplexiksi. Millainen skenaario se on?

Cityplex. Nimenä Cityplex muodostuu kahdesta osasta, ”city” eli kaupunki, ja ”-plex” eli ”osiin jaettu” (fourplex, neliosainen). Aihiota suunnitellessani vaihtoehtoiset nimet olivat ”metacity” ja ”metapolis” (molemmat tarkoittavat kutakuinkin ”kaupunkien kaupunki”). Metacity muistuttaa sanana aivan liian paljon Judge Dredd -maailman Megacityä, ja metapolis puolestaan sotkeutuu liian helposti termin ”metabolismi” kanssa.

Cityplex on tulevaisuusvisiona enemmän ”sateenvarjo” kuin koherentti, sisäisesti ristiriidaton ”kaanon”. Se on pinnaltaan karikatyyrimäinen ja lainaa huomattavasti aineksia fantasiasta. Karikatyyrimäisyys ilmenee mm. siinä, että Cityplexissä sosiaalinen ja maantieteellinen sijainti on kytketty kiinteästi yhteen: jos hahmo asuu Laitakaupungilla, hän on työtön; jos hän ei ole työtön, hän ei asu Laitakaupungilla. Fantasia-ainekset näyttäytyvät eniten ”kansanomaistetussa” terminologiassa, esimerkiksi nanomorfin sijaan tarinoissa esiintyy muodonmuuttajia, nanomateriaalien sijaan taikahiekkaa. Näistä seikoista huolimatta Cityplex on pohjiltaan enemmän tai vähemmän kovaa kyberpunkia, se nojaa vahvasti spekulaatioihin tulevaisuudesta.

Tulevaisuus ja eksponentiaalinen kehitys. Tulevaisuuden ennustaminen on järjettömän vaikeaa. Tekninen kehitys noudattelee eksponentiaalista kasvua, uudet keksinnöt rakentuvat aikaisempien varaan.

Eksponentiaalista kasvua ja sen ennakoinnin vaikeutta voi demonstroida seuraavalla esimerkillä. Oletetaan, että kello 23:00 meillä on kahvikupissa yksi bakteeri, joka jakautuu kerran minuutissa. Tunnin päästä keskiyöllä, kello 24:00 kahvikuppi on täynnä bakteereja.

Milloin kuppi on puolillaan?

Kello 23:59. Kahvikupissa ei pitkään aikaan näytä tapahtuvan yhtään mitään. Vielä kymmentä vaille puolen yön bakteerit ovat täyttäneet kahvikupista vain tuhannesosan. Sitten, muutamaa minuuttia ennen puolta yötä, bakteerit täyttävät kupin miltei silmänräpäyksessä.

Teknologian kehityksen eksponentiaalisesta luonteesta  seuraa se, että ihminen luonnostaan arvioi kehityksen lyhyellä aikavälillä aivan liian suureksi, ja pitkällä aikavälillä liian pieneksi. Hiukankaan pidemmällä aikavälillä on mahdotonta ennustaa, miten erilaiset keksinnöt nivoutuvat toisiinsa ja luovat aivan uudenlaisia ilmiöitä, sellaisia, joita ennustushetkellä ei voida edes kuvitella.

Cityplexissä en edes yritä arvata kaikkia tulevaisuuden ilmiöitä yhdellä kertaa, etukäteen suunnittelemalla. Cityplexin tulevaisuusskenaario rakentuu tarina kerrallaan. On kuitenkin muutamia asioita, joiden varaan skenaario nojaa.  Tärkeimmät ovat:

  1. Nanotekniikka tulee ja mullistaa tuotannon
  2. Tekoälyt tulevat ja mullistavat yhteiskunnan
  3. Avaruuden ”valloitusta” ei tapahdu
  4. Työttömyys jatkaa kasvuaan, 85% on vain välietappi
  5. Öljy loppuu
  6. Väestönkasvu taittuu


Nanotekniikka ja tekoälyt. Cityplexin ihmisten arkea värittävät älykkäät, nanoteknologiaan nojaavat laitteet. Tai ”laitteet”, koska niitä voi olla vaikea tai mahdoton erottaa elävistä olennoista. Miksi oletan, että kumpikaan mainituista teknologioista on tulevaisuudessa mahdollista? Kuinka niiden muotoa, suorituskykyä tai mahdollisuuksia voi arvioida?

Scifiin – tieteistarinoihin – on sisäänrakennettuna naturalistinen maailmankatsomus. Se tarkoittaa sitä, että kaiken ympärillä olevan ajatellaan olevan selitettävissä ilman yliluonnollisia tekijöitä (sielua tai vastaavaa). Se puolestaan tarkoittaa sitä, että pitkällä tähtäimellä kaikesta luonnossa esiintyvästä tulee insinööritieteitä, myös virusten, bakteerien ja solujen rakentamisesta eli nanotekniikasta. Jos kerran luonto voi saada aikaiseksi viruksen ja yhdestä solusta kasvavan elefantin, niin myös ihminen voi joskus sellaisen rakentaa.

Vaikka nanotekniikalla rakennettujen laitteiden kaikkia mahdollisuuksia on vaikea ennakoida, niin joka tapauksessa niiden pitäisi pystyä vähintään samaan kuin niiden luonnolliset vastineensa, virukset, bakteerit ja solut. Mutta on todennäköistä, että keinotekoisesti luodut laitteet ja olennot on tarkoitettu huomattavasti rajallisempiin tehtäviin infrastruktuurin tukemana, ja ne ovat niissä suorituskyvyltään huimasti luonnonmukaisia kumppaneitaan tehokkaampia. Analogiana, sekä autoa että hevosta voidaan käyttää siirtymiseen paikasta A paikkaan B. Vaikka hevonen on monipuolinen eikä vaadi toimiakseen kallista infrastruktuuria, niin silti nykyihminen käyttää liikkumiseen ja tavaran siirtämiseen tehtäviinsä erikoistettuja autoja.

Samaa sarjaa edustaa tekoäly. Koska ihminen on älykäs ja tietoinen, naturalistisen maailmankuvan mukaisesti on mahdollista rakentaa älykäs ja tietoinen laite. Auto ja hevonen -analogian mukaisesti se pystyy aikanaan vähintään samaan kuin ihminenkin, mutta mihin kaikkeen muuhun se kykenee, sitä on vaikea ennustaa.

Tekoälyt ja nanotekniset laitteet tulevat, mutta milloin ja millä tavoin? Millaisia vaikutuksia niillä on ihmisiin ja yhteiskuntiin?

Avaruus ei kuulu meille. Siirtokunnat Kuussa, Marsissa ja Venuksessa. Asteroideihin louhittuja avaruuskaupunkeja. Tähtialukset kuljettamassa ihmisiä siirtolaisiksi toisia tähtiä kiertäville planeetoille.

Niin tapahtuu vain unelmissa, muttei koskaan todellisuudessa eikä Cityplexissä. Avaruus on Maapallon ekosysteemin varaan kehittyneelle ihmiselle vihamielinen paikka, jonka seurauksena ihminen tarvitsee mukaansa tonnitolkulla ”matkatavaroita”, palan Maapallon ekosysteemiä. Paineen, lämpötilan, hengitysilman koostumuksen täytyy pysyä ahtaissa rajoissa. Ihminen tarvitsee jatkuvasti monipuolista ravintoa, viettää kolmasosan ajastaan tajuttomana, sekä kärsii painottomuudesta ja säteilystä.

Se, kuinka paljon ja kuinka kauan ihmisiä asuu avaruudessa, on oikeastaan raketti- ja robottiteknologian välinen kilpajuoksu, jonka minä uskon robotiikan voittavan. Kyberneettisesti ihminen on kahdella manipulaattorilla varustettu, osittain itsekorjautuva(*) tekoälykäs robotti, jolla on taakkanaan omat rajoituksensa ja vaatimuksensa. Siinä vaiheessa, kun robotiikan avulla kyetään rakentamaan lähelle vastaava laite, ihminen muuttuu avaruudessa turhaksi, ylimääräiseksi painolastiksi.

(*) Haavat ja murtumat paranevat.

Avaruusrobotin ei tarvitse kuljettaa mukanaan palaa Maapallon ekosysteemistä, vaan se voidaan rakentaa ympäröivien olosuhteiden mukaan. Avaruusrobotti tulee loistavasti toimeen tyhjiössä ja painottomuudessa, se ei kärsi vuosien mittaisista lennoista eikä vaadi mutkikasta kierrätysjärjestelmää saadakseen monipuolista ravintoa. Huikeimmat avaruuslennot ovat jo nykyäänkin robottien tekemiä, esimerkiksi Pioneer- ja Voyager-lennot, Cassini-Huygens sekä Spirit ja Opportunity, muutamia mainitakseni.

Väestönkasvu ei aiheuta avaruussiirtolaisuutta. Millään kuviteltavissa olevalla tekniikalla Maapallolta ei nosteta niin paljoa ihmisiä avaruuteen, että sillä voitaisiin helpottaa väestöpainetta. Sen sijaan meidän on ratkaistava ylikansoitus täällä Maan päällä, pakotietä ei ole. Työttömyys ei aiheuta avaruussiirtolaisuutta, koska avaruudessa ei ole työpaikkoja muille kuin avaruusroboteille.

Näiden syiden takia Cityplexissä avaruus kuuluu roboteille, muutamia tarinankerronnallisia poikkeuksia lukuunottamatta.

Työttömyys. Tietotekniikan kehitys on syönyt työpaikkoja jo kaksikymmentä vuotta, eikä kehityskululle ole näkyvissä loppua. Paperiton toimisto ei ehkä ole vielä toteutunut, mutta yritykset ovat jatkuvasti madaltaneet organisaatioitaan ja vähentäneet konttoristien suhteellista osuutta työvoimastaan. Koneistuminen ja robotiikka on syönyt työpaikkoja yhdellä jos toisellakin teollisuuden alalla, esimerkiksi rakentamisessa, puhtaanapidossa ja logistiikassa. Kuinka monelle rakennustyömaalle enää pääsee apupojaksi peruskoulun penkiltä?

En näe mitään syytä, miksi tämä kehitys ei jatkuisi. Siksi Cityplexissä työttömyysaste on reilusti yli 90%. Se on kuitenkin toinen asia, kuinka tämä vaikuttaa yhteiskuntiin. Tapahtuuko yhteiskunnallinen sopeutuminen työttömyyteen vähitellen, hitaasti yhteiskunnallisia rakenteita narisuttaen, vai päästäänkö tasapainoon vasta veristen mellakoiden ja raunoille rakennettujen uusien yhteiskuntien kautta?

Cityplexissä mielenkiintoinen spekuloitava on myös väestön keskittyminen. Väestö alkoi suuremmissa määrin keskittyä kaupunkeihin teollistumisen yhteydessä. Etätyön mahdollistavan tietotekniikan ajateltiin hidastavan tätä kehitystä, mutta itse asiassa on käynyt päinvastoin – tietotekniikkayritykset keskittyvät vielä voimakkaammin kuin perinteinen teollisuus. Mutta tuleeko tälle kehityskululle raja vastaan? Asuvatko ihmiset tulevaisuudessa yhdessä ainoassa valtavankokoisessa kaupungissa, vai onko tietotekniikka ja työttömyys levittänyt ihmiset laajemmalle alueelle?

Öljy loppuu. Öljy on teollistuneen maailman polttoaine ja energianlähde numero 1. Öljy sisältää helposti varastoitavassa muodossa paljon energiaa. Mutta koska öljyä ei synny lisää, se loppuu. Mielenkiintoiset kysymykset ovat edelleen milloin ja millä tavoin? Sopeutuvatko yhteiskunnat vähitellen yhä kallistuvaan öljyyn, vai nitkutetaanko nykyisellä tavalla niin kauan, että saavutetaan murtumapiste, jonka jälkeen sopeutuminen tapahtuu väkivaltaisesti?

Öljyä voidaan kyllä valmistaa synteettisesti energian varastoimiseksi, mutta ”ilmaista” energiaa saadaan vain maasta poratusta öljystä. Lopulta energianlähteitä on olemassa oikeastaan vain yksi – ydinvoima. Se voi olla Auringon fuusiolla tuottamaa enerigaa, suoraa aurinkopaneeleilla tai vastaavilla kerättynä, tai epäsuoraa vesi- tai tuulivoimaa. Se voi olla fissiovoimala, tai tulevaisuudessa fuusiovoimala.

Väestönkasvu taittuu. Maapallolle ei mahdu määräänsä enempää ihmisiä, joten väestönkasvu taittuu, tavalla tai toisella, joko luonnollisesti tai pakottaen. Läntisissä teollisuusmaissa väestönkasvu on jo taittumassa aivan luonnollisista syistä, mutta milloin ja miten se tapahtuu koko ihmiskunnan osalta? Kuinka paljon ihmisiä on silloin?

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: